Kaksi vuotta sitten suomalainen Felix Adje oli käymässä entisessä kotimaassaan Beninissä, kun auto-onnettomuus muutti elämän. Yliajo vei jalan, mutta olisi voinut viedä kahden ihmisen hengen. Adjen elämäniloa onnettomuus ei ole lannistanut. – Elämä ei ole vain suoraa ja sileää, se voi muuttua milloin tahansa.
Felix Adje on avoin ja sosiaalinen ihminen. Se on myös syy siihen, miten mies päätyi Suomeen. Hän tutustui Beninissä suomalais-afrikkalaisen kulttuuri-instituutti Villa Karon suomalaiskävijöihin. Kun tarjoutui tilaisuus vierailla Suomessa, hän tarttui siihen. Vuonna 2009 Adje muutti Suomeen ja aloitti saman tien suomen kielen opinnot. Adje keksi myös palata Beninistä tuttuun puutarhurin ammattiin ja suoritti tutkinnon Mäntsälän puutarhaoppilaitoksessa. Hän sai myös töitä ja kehitteli luomuviljelyn nettikauppaa.
Siteet Beniniin pysyivät vahvoina. Pari vuotta sitten vierailu kotiin alkoi tutun kaavan mukaan, hän tapasi äitinsä, ystäviään ja kävi kummikoulussaan. Kaikki muuttui, kun Adje pysähtyi ostamaan vihanneksia. Hän näki holtittomasti lähestyvän auton, ehti varoittaa vihanneksia myyvää poikaa. Tämä pelastui, Adje rusentui auton alle. Hänet kuljetettiin Norsunluurannikolle, jossa toinen jalka amputoitiin polven yläpuolelta.
– Onneksi oli matkavakuutus, Adje sanoo.
Ilman vakuutustaan hän tuskin olisi selvinnyt edes hengissä ja päässyt leikkaukseen. Leikkauskaan ei onnistunut täysin, jalkaan tuli sairaalabakteeri. Ambulanssilento haki miehen ja hoito jatkui Suomessa.
Oli aloitettava elämä uudelleen
Adjen mielessä kajasteli apuvälineenä jotain puujalkaan verrattavaa. Pikkuhiljaa hän sai kuitenkin täsmällisempää tietoa, mitä vaihtoehtoja oli olemassa.
– Olin ollut puutarhurina ja halusin palata takaisin alalle, vaikka en saisi samaa työpaikkaa enää. Rupesin kysymään, mitkä olivat mahdollisuudet.
Ensimmäinen apuvälinefirma, jonka asiakkaaksi hän päätyi, oli kuitenkin karu kokemus. Vaihtoehdoista ei kerrottu. – Se, miten proteesimestari kohteli, ei mennyt minun sydämeni kautta.
Odotus oli, että hänelle olisi selitetty, mikä on proteesi ja miten sitä käytetään. Käytännössä hän kohtasi asiantuntijan, joka vain katsoi tynkää ja totesi ”tämä ei ole vielä valmis”.
– Olin pettynyt saman tien. Olin odottanut tapaamista. Hän olisi voinut kysyä, että kuka olet, miten sinulla menee. Koko odotus oli ollut turhaa. Jäi huono maku suuhun.
Polvi, joka reagoi käyttäjän elämään
Apuvälineteknikko Tiina Rossi, jonka Adje tapasi Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa, osasi onneksi auttaa. Adje päätyi Respectalle apuvälineteknikko Tiina Salmen asiakkaaksi ja on todella tyytyväinen sekä yhteistyöhön, että reisiproteesiinsa. Ottobockin valmistama Genium on mikroprosessori- eli tietokonepolvi, joka mukautuu käyttäjän elämään.
– Jos tulee kiire, polvi on todella nopeasti eli sadasosasekunneissa liikkeessä mukana, että nyt lähdetään juoksemaan. Gyroskooppianturit katsovat sen, miten lähdetään etenemään. Tällä polvella pystyy juoksemaan ja se on turvallista. Jos käyttäjä ottaa harha-askelen, se pelastaa kaatumiselta. Tavallisen proteesipolven kanssa voi kaatua helpommin, Salmi kuvailee.
Proteesi on roiskevesitiivis ja tarkoitettu aktiiviselle ihmiselle, joka joutuu tekemään monia asioita. Jos sataa, voi mennä sateessa kävelemään, muttei uimaan. Sellaisiakin versioita proteesista on, joissa suihkuun meno ja uiminen ovat mahdollisia proteesia riisumatta. Polvesta voi valita erilaisia ohjelmia. Jos vaikka laskettelee, voi kännykästä valita proteesiin lasketteluohjelman - ja polvi tavallaan jäykistyy lasketteluasentoon. Samalla lailla on eri asetukset golfaukseen, hiihtoon tai polkupyöräilyyn. Pyöräillessä polvi on vapaana ja toimii polkimen kanssa hyvin.
– Mikroprosessoripolvet ovat kehittyneet koko ajan viime vuosina. Vedenkestävyys on uusinta – samoin takaperin kävely, jolloin jalan kanssa voi peruuttaa, eikä tarvitse jännittää.
Adje kertoo, että hänelle on ohjelmoitu polveen eri ohjelmia, joilla hän pystyy pelaamaan golfia, kävelemään ja pyöräilemään. Polvi tunnistaa niin ylämäet kuin alamäet.
Asiakas tulee nähdä ja kuulla
Tekniikka on kuitenkin tekniikkaa. Proteesissa kysymys on koko ihmisestä.
– Asiakassuhteen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, Tiina Salmi sanoo.
– Felix on älyttömän iloinen ja positiivinen ihminen, hänen kanssaan kiva tehdä hommia. Meillä synkkaa tosi hyvin. Se, että ymmärrämme toisiamme, on hyvin tärkeää. Tällaisessa asiakassuhteessa ollaan niin iholla, mennään todella lähelle. Silloin on tärkeää, että yhteistyö toimii myös henkisellä tasolla. Kun kyse on proteesin hienosäädöstä, pitää osata puhua samaa kieltä ja kuunnella.
Salmi on edelliseltä koulutukseltaan keramiikka-artesaani ja katsoo siitä näkökulmasta, että myös proteesin ulkonäkö on tärkeä asia.
– On osa mukavuutta, miltä se proteesi näyttää. Usein käytän jotain kuoseja, saatan yllättää käyttäjän, joka on sitten aivan innoissaan.
Proteesin päällimmäiseen ”sukkaan” voidaan valita kuviollinen kangas tai värjätä se sopivaksi. Näin proteesiinkin voidaan saada niin taiteellista näkemystä, kuin käyttäjän persoonaa. Kangas laminoituu osaksi holkkia.
Katse aina eteenpäin
Felix Adjelle ensimmäinen asia onnettomuuden jälkeen oli rukous. Hän kertoo olevansa myös ihmisenä positiivinen.
– En näe pahoja asioita. Keskityn siihen, mitä haluan tehdä, mikä on tulevaisuutta. Nyt opiskelen koulunkäyntiavustajaksi, valmistun pian.
Jo sairaalassa häntä kiinnostivat vaihtoehdot. Hoitaja listasi hänelle urheilulajeja, joihin voisi osallistua. Kiljavalla kuntoutuksessa Adje kuuli toiselta potilaalta kelkkajääkiekosta, eikä aikaakaan niin sarjan vetäjä kutsui hänet Suomen joukkueeseen – vaikka laji oli aivan uusi. Jääkiekon kautta taas sana meni eteenpäin, että ”tässä on se kaveri, joka pelaa koripalloa”. Laji vaihtuikin jääkiekon pitkien treenimatkojen takia pyörätuolikoripalloon. Aikanaan Adje pelasi koripalloa kakkosdivisioonassa Beninissä. Nyt kisat ovat vaihtuneet pyörätuolikoripalloon ja SM-semifinaalissa vastapuolella oli keväällä 2020 Leo-Pekka Tähti.
Adje on myös perkussionisti ja laulaja. Musiikkia afrobeathengessä tehdään uudella kokoonpanolla.
– Bänditreenit ovat joka sunnuntai. En ole sellainen tyyppi, joka istuu paikallaan. Tämä aika, kun ollaan karanteenissa, on vaikeaa.
Hän kertoo, miten toinen kuntoutuja ihmetteli hänen energiaansa. Adje katsoo, että se riippuu lähtökohdista. Monille on kaikki tarjolla kultatarjottimella. Hänellä itsellään mitään ei ole valmiina, ei ole äidin ja isän rahaa. On tehtävä töitä, että pystyy itse maksamaan vuokran. Sen sijaan Adjella on motivaationa ex-vaimonsa kanssa pikku Iida, nyt 8-vuotias sekä neljä kuukautta vanha Milla-tyttö.
– Elämä jatkuu eteenpäin. Pitää oppia elämään eri tavalla.
Felix Adje on ollut esillä myös valokuvaaja Johanna Kareen MINÄ OLEN -valokuvasarjassa, jonka näyttely on esillä Helsingin Musiikkitalolla syyskuun lopulla. Näyttely osoittaa, että vaikka yksi kehon jäsen on menetetty ja korvattu proteesilla, persoona on tallella.
– Proteesi on osa minua. En peitä sitä, kun kuljen kadulla.
Onnettomuuden tärkein muisto ei ehkä edes ole oma proteesi, vaan se, että lapsi, jota Felix Adje ennätti varoittaa, on yhä elossa.
Kuvat: Sharon Gwanda ja Tiina Salmi