Kokeilkaapa itse. Päkiöiden alle reilun sentin paksuiset kirjat. Siinä asennossa pitäisi ensinnä seisoa ja myös kävellä, tunnista ja päivästä toiseen. Ortopedisillä jalkineilla palautettiin Jukka Aallolle ensinnä normaali seisoma-asento, sitten saatiin myös askel rullaamaan. – Rehellisesti sanottuna ilman kenkiä en olisi enää työelämässä mukana, hän kertoo.
Jo 7-vuotiaana nurmijärveläinen Jukka Aalto tajusi, etteivät jalat toimi niin kuin niiden olisi pitänyt. Ääreishermoston toiminnan puute, Charcot-Marie-Tooth´n tauti näkyi hänellä erityisesti nilkoissa ja jalkaterässä. Hermot ikään kuin toimivat hitaammalla nopeudella, mikä aiheuttaa jalan toimimattomuuden.
– Lapsena ihan kouluun mennessä huomasi jo, että jalat eivät toimi, jalasta osa nilkan lihaksista oli surkastunut sen takia.
Leikkaushoitoja jalkoihin tehtiin 10-vuotiaasta asti. Teini-iässä ongelma alkoi näkyä myös käsissä ja esimerkiksi peukalot ovat poissa pelistä. Yksi oire ovat puutumishäiriöt. Lisänä kuormassa on myös munuaistauti. Aallon mukaan ”toinen munuainen on menossa”, mutta hänen tarmoaan se ei näytä hidastavan.
Tukipohjallisista uusi vaihde päälle
Tilanne alkoi olla kestämätön runsaat kymmenen vuotta sitten. Aallon nilkat oli jäykistetty leikkauksella, joka oli mennyt pieleen. Nilkkojen asennosta oli tullut hiukan väärä, varpaat ovat alempana kuin kantapäät ja tämän johdosta jo seisominen on vaikeata.
Aalto oli saanut ”laput” eli maksusitoumuksen erikoiskenkiä varten. Jalkaterapeutti Henri Silanen alkoi yhteispelissä Aallon kanssa Respectalla miettiä, millainen ratkaisu toimisi. Lähtötilanne oli haastava. Jo seisoma-asento oli virheellinen ja askeleen ottaminen vaikeata, kun nilkan asento vei polvet yliojennukseen ja lantion taakse. Kävellessä polvet ja varpaat ylikuormittuivat. Aallon oli haastavaa kävellä lyhyitäkin matkoja.
– Kymmenen metriä taisi onnistua. Sata metriä taisi olla vähän liikaa, Silanen kuvaa.
Tilanne opetti myös Silasta. Oli eri juttu lukea teoriaa, että nilkassa pitää olla koukistusliikettä, että kävely onnistuu. Aallon kohdalla hän näki, mitä ongelmia nilkan jäykkyys ja virheasento merkitsivät.
– Näki mitä tapahtuu, kun nivelissä ei ole normaalin kävelyn edellyttämiä liikelaajuuksia.
Aalto kertoo, että varpaat vaurioituivat, kun hän joutui kävelemään niiden yli. Tämä sai hänet kävelemään vähän poikittain. Tilanne oli se, että polvet olivat menossa ja lonkka olisi hajonnut seuraavaksi.
– Pikku hiljaa tilanne oli se, että piti miettiä jäämistä sairauslomalle, kun lonkka rupesi kiukuttelemaan tosissaan.
Pohjallisilla asento kuntoon
Ensimmäisenä ratkaisuna olivat pohjalliset, jotka muuttivat heti - koko asian. Ne keventävät rasitusta, joka tulee varpaille. Pohjallinen nostaa kantapäätä niin, että normaali seisominen ja pystyasento ovat mahdollisia.
– Siitä lähdettiin suunnittelemaan jalkinetta, johon määritetty korko mahdollistaa seisomisen. Tarvittiin myös pohjan rullaus ja käynti, mikä mahdollistaa kävelyn. Keinupohjan tarkoitus on palauttaa menetetty liikelaajuus, Silanen kertoo.
– Kun ajattelee aikaisempaa menoa, se oli ihan karmeaa. Pohjallisten ja kenkien kanssa näkyy kävelyn ero, eikä se ole ihan pieni, Aalto sanoo.
Päälle päin ortopediset jalkineet näyttävät normaaleilta kävelykengiltä, joissa on vähän paksumpi pohja. Jalka on skannattu ja kenkään on sen perusteella tehty yksilöllinen lesti, joka takaa istuvuuden. Tuki on piilotettu kengän sisään. Pohjan malli antaa askeleelle mahdollisuuden rullata.
Vaikka ongelma on monimutkainen, käytännössä ratkaisut voivat Silasen mukaan olla myös yksinkertaisia, kun istuvuus saavutetaan ja oikeat elementit ovat kohdallaan.
– Kenkä on riittävän tukeva, muttei niin tukeva, että se vääntäisi jalkaa. Aivan normaalin kävelykengän näköinen, jossa on paksumpi vähän keinuva pohja, Aalto puolestaan kuvailee.
Jopa Aallolle itselleen oli yllätys, miten paljon apua uusista kengistä oli ja millaisen mahdollisuuden ne antoivat liikkua. Hän toimii Vantaalla yrityksen it-vastaavana. Ilman ortopedisiä kenkiä ura olisi voinut olla jo ohi.
”Siinä ei tarvitse hirveästi ihmetellä”
Yhteistyö Henri Silasen kanssa on mennyt Aallon mukaan hyvin. Silanen on osannut kuunnella alusta asti.
– Kimpassa miettiiin, millainen jalkineen pitäisi olla. Siinä ei tarvitse hirveästi ihmetellä. Vuosien aikana on kyllä kumpikin tietää, mitä tarvitaan. Hyvin on Henri toteuttanut, mitä olen kertonut.
Myös Silanen näkee, että Aallolla on elämänasenne kohdillaan, hänen historiallaan huumorintaju voisi olla loppunut.
– Kun näkee, että pystyy auttamaan tai palauttamaan liikuntakykyä, se palkitsee ja antaa motivaatiota ja merkitystä omaankin työhön, Silanen sanoo.
”Päivä kerrallaan”
Ortopedisillä jalkineilla on Aallon elämälle todella iso merkitys elämänlaadussa. Jos ei pysty edes seisomaan suorassa omilla jaloillaan – vaikutusketju ulottuu paitsi koko vartaloon, myös koko elämään.
Silti Aallolla on kyynärsauvatkin valmiina kotona, jos jotain sattuu.
– Aina kaikenlaista tapahtuu, kun on huonot jalat.
Hän kertoo, miten oli kuorma-auton kanssa tuuraamassa isolla rakennustyömaalla, jossa oli maassa nyrkin kokoisia lohkareita. Virheaskel – ja puoliksi jäykistetty nilkka murtui.
– Siellä työmaalla sanoin vain, että nostakaa minut pystyyn, hypin yhdellä jalalla. Porukka kyllä katsoi vähän hitaasti. Onneksi olin menossa seuraavana päivänä leikkaukseen. Maanantaina meni nilkka palasiksi, tiistaina oli leikkaus.
– Ei kannata hermostua, päivä kerrallaan. Atlantinkin yli on tullut purjehdittua kerran. Meitä oli vain kolme henkilöä, että siinä joutui oikein purjehtimaankin.
Nyt Aaltoa kiidättää matkailuauto. Liike jatkuu.
Lisätietoja: