Olen Sini Paukkeri, 16-vuotias pyörätuolikelaaja. Olen kotoisin Pudasjärveltä, mutta muutin syksyllä 2017 Espooseen opiskelujen ja parempien treeniolosuhteiden perässä. Aloitin elokuussa myös opiskelun Mäkelänrinteen lukiossa urheilulinjalla.
Olen aina haaveillut olevani pyörätuolikelaaja. Vuonna 2014 haaveistani tuli totta. Yritin alun perin kesällä päästä ratsastusleirille, mutta kun niitä ei ollut tarjolla, äitini ehdotti Pajulahdessa yleisurheilu- ja uintileiriä. Ilmoittauduin leirille ja siellä ollessani pääsin kokeilemaan kelausta. Pidin lajista heti todella paljon, joten vapaana ollut “kiertotuoli” tuli minun käyttööni. Kaksi viikkoa tuolin saapumisen jälkeen pääsin kokeilemaan kelausta tositilanteessa: osallistuin suomenmestaruuskilpailuihin. Näissä kisoissa kelasin 100m ensimmäisen kerran, ajaksi tuli 23,91s.
Näihin aikoihin asuin vielä Kempeleessä, joten treenasin talvisin Ouluhallilla ja kesäisin Sarkkirannan tai Raatin urheilukentillä. Silloin minulla oli jo valmentaja, mutta näin häntä niin harvoin, että käytännössä treenasin itsekseni. Silloin tällöin sain vinkkejä tekniikkani parantamiseen sekä tietenkin pidimme yhteyttä puhelimen välityksellä.
Vuonna 2016 pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille kisoihin ja sain kansainvälisen luokituksen. Luokkani on T54, joka on lievin kelauksen vammaluokka, mikä tarkoittaa sitä, että ylävartaloni toimii normaalisti, mutta alaraajani eivät. Kisat olivat nuorten maailmankisat, joista nappasin yhden pronssin, kaksi hopeaa ja yhden kultamitalin 100m, 200m, 400m ja 800m matkoilta.
Jo vuonna 2016 aloin harkita muuttamista pääkaupunkiseudulle, missä valmentautuminen ja treeniolosuhteet paranisivat. Minulle vinkattiin Mäkelänrinteen lukiosta, ja siitä alkoikin suurten päätösten tekeminen. Lopulta päädyin ratkaisuun, että haluan hakea opiskelemaan Mäkelänrinteeseen, ja koska vanhempanikin ymmärsivät haluni kehittyä urheilijana, olin vapaa menemään. Koko kevään ajan jännitin tulosten saapumista, ja vihdoin kesäkuussa sain tietää, että sain opiskelupaikan. Kesällä 2017 matkustimme myös Iso-Britanniaan hakemaan minulle mittatilaustyönä tehdyn kelaustuolin.
Elokuu oli yksi elämäni tapahtumarikkaimmista kuukausista. Kuukausi alkoi sillä, että muutimme minut Espooseen ja jo samana päivänä lähdin Sveitsiin nuorten maailmanmestaruuskilpailuihin. Näistä kisoista pienen oksennustaudin kera kelasin kolme kertaa kuudennelle sijalle. Kisojen jälkeen alkoi uuden elämän opettelu ja opiskeleminen uudessa koulussa. Sopeuduin Mäkelänrinteeseen todella nopeasti samanhenkisten ihmisten joukkoon ja yksinasuminenkaan ei tuottanut mitään suurempia ongelmia. Tietenkin kaikki vastuu tuntui aluksi raskaalta, mutta olen jo pikkuhiljaa alkanut oppimaan omien asioiden huolehtimisesta ja olen saanut yhdistettyä urheilun ja koulunkäynnin kiitettävästi.
Täällä treenatessa ja opiskellessa on hyvä asettaa tavoitteita kohti tulevaa. Ensi kauden tavoitteena on alittaa EM-kisaraja, johon minun pitää aivan hiukan parantaa ennätystäni. Joka kerta kun parannan aikojani ja jokaisessa treenissä jokaisella kelaustyönnöllä olen kelaustyönnön lähempänä maailman kärkeä.
Kuva: Sini Paukkeri EPYG-kisoissa. Kuvaaja Liina-Maija Rummukainen.