Lapsen jalan tuennassa on tunnettava jalka hyvin

Aluksi itsenäinen seisominen on lapselle vaativa motorinen saavutus, mutta ajan kuluessa lapsi oppii pitämään asennon vakaana ja käyttämään hienomotorisia taitojaan. Lapsi oppii kävelemään noin vuoden ikäisenä.

Syntymän jälkeen jalkaterät kehittyvät vauhdikkaimmin ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Noin 6-vuotiaana jalkaterät alkavat muistuttaa aikuisen jalkaterää. Vasta noin 20 vuoden iässä kävelyn rytmi, nopeus ja liikelaajuudet vakiintuvat.

 

Useat virheasennot korjaantuvat itsestään

Terveen jalkaterän tunnusmerkki on, että paino jakautuu tasaisesti jalkapohjan alueelle kävelyn ja seisomisen aikana. Lapsen jalka on kehittyvä, joten on tyypillistä, että jalka voi näyttää olevan virheasennossa tai virheasennot korjaantuvat ajan myötä.

‒ ”Esimerkiksi kun lapsen jalan rasvapatja on mediaalikaaren alla erittäin paksu, jalka näyttää pronatoivalta. Syntyessään lapsella on länkisääret, mutta kouluikään mentäessä polvien valguskulma pienenee 5-6 asteeseen, kuten aikuisilla. Jos pihtipolvet eivät ole suoristuneet 10 ikävuoteen mennessä, lasten ortopedin konsultaatio voi olla tarpeen.”, kertoo Respectan jalka-asiantuntija Henri Silanen.

Sikiövaiheessa jalkaterä kehittyy supinaatioasentoon. Vastasyntyneillä jalan etuosassa on 10-15° varusta suhteessa jalan takaosaan. Asento korjautuu takajalan kehityksen myötä. Mikäli jalkaterässä on vielä 1-vuotiaana nähtävissä virheasento tai jalkaterä on syntyessä jäykkä, turvaudutaan ensisijaisesti kipsihoitoihin.

Kävely jalkaterät sisäänpäin on yleistä lapsilla ja sen aiheuttaa pääsääntöisesti alle 2-vuotiailla jalkaterän etuosan epämuodostuma, metatarsus adductus. Siinä jalkaterän etuosa on kääntynyt jalkapöytäluista sisäänpäin, mutta jalkaterän takaosa on suorassa. Suurin osa lapsista, joilla tämä on synnynnäisesti, eivät tarvitse hoitoa vaan asento korjaantuu itsekseen ensimmäisen ikävuoden aikana.

2-vuotiailla yleisin syy jalkaterät sisäänpäin kävelyyn on sääriluiden lisääntynyt sisäkierto. Kolmen ikävuoden jälkeen todennäköisin syy on liiallinen reisiluun kaulan kiertyminen eteenpäin. Tämä korjaantuu itsenäisesti 80 %:lla lapsista 8 ikävuoteen mennessä. Myös sääriluun kiertyminen vähenee itsestään kahdeksaan ikävuoteen mennessä suurimmalla osalla. Mikäli sääriluiden voimakasta uloskiertoa esiintyy vielä tuon ikävuoden jälkeen, alaraajoissa on toiminnallisia epämuodostumia tai jalkaterät kääntyvät voimakkaasti toisiaan vasten, voidaan leikkaushoitoa harkita.

‒ ”Kävely jalkaterät ulospäin on lapsilla taas harvinaisempaa. Ilmiön syntysyyt ovat päinvastaisia jalkaterät sisäänpäin kävelyyn verrattuna. Alaraajoissa esiintyy reisiluun kaulan kiertymistä taakse ja sääriluun lisääntynyttä ulkokiertoa. Tätä esiintyy tavallisesti lattajalan kanssa”, sanoo Silanen.

 

– "Nykyisen käsityksen mukaan lattajalka on yksi jalkaterän malleista, ja tavallinen lasten ja aikuisten keskuudessa."

 

Lapsen lattajalkaisuus on yleistä

Lapsen lattajalkaisuus on yleinen syy hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Syntyessään kaikki vauvat näyttävät lattajalkaisilta, koska jalka on pullea ja kaarirakenteet eivät erotu. Suurimmalla osasta lapsista lattajalkaisuus korjaantuu kouluikään mennessä.

‒ ”Lattajalkaisuuden voi jakaa joustavaan tai rakenteelliseen tyyppiin. Rakenteellinen lattajalka on huomattavasti joustavaa lattajalkaa harvinaisempi. Yksi luotettavimmista yksittäisistä joustavan lattajalan testeistä on Jack-testi, jossa isovarpaan nostaminen kohottaa mediaalista kaarta”, Henri kertoo.

Neljänneksellä joustavista lattajaloista on kireä akillesjänne, mikä voidaan yhdistää kipuun ja toiminnalliseen haittaan. Tutkimusten mukaan alle 6-vuotialla jalkineiden käytön ja toiminnallisen lattajalan esiintyvyyden välillä on nähtävissä yhteys. Myös ylipainon on havaittu lisäävän oireiden esiintyvyyttä ja voimakkuutta.

Vuonna 2004 amerikkalaiset jalkaterapian kehittivät lasten lattajalkaisuutta hoitopolun (The paediatric flat foot clinical-care pathway, FFP), jossa oireilevan joustavan lattajalan hoidoksi tässä hoitopolussa suositellaan ensisijaisesti konservatiivisia menetelmiä: aktiivisia toiminnallisia harjoitteita, tukipohjallisia ja lihasvenytyksiä.

‒ ”Kuitenkaan joustavan lattajalan hoidossa tukipohjallisten vaikuttavuudesta ei tällä hetkellä ole juurikaan näyttöä”, kertoo Silanen ja jatkaa:

‒ ”Reumaa sairastavat lapset kokivat selvän kivun vähenemisen tukipohjallisia käyttäessään. Jos kantaluun asentomuutos on huomattava, painotetaan lattajalkaisuuteen puuttumista tukevakantaisilla kengillä. Nykyisen käsityksen mukaan lattajalka on yksi jalkaterän malleista, ja on tavallinen sekä lasten että aikuisten keskuudessa.”

 

Tukipohjallisten käyttöönotto vaatii tarkan selvityksen

Jos jalkaterät kipuilevat, väsyvät helposti ja kengät kuluvat ennenaikaisesti, kannattaa harkita tukipohjallishoitoa. Mikäli tukipohjallishoitoon päädytään, tulee tarkasti selvittää, mihin tarkoitukseen tukipohjallinen tehdään.

Alaraajojen toiminnalliset harjoitteet kuten linjausharjoitteet, jalkavoimistelu mm. spiraaliharjoittein sekä aktiivinen liikunta voivat olla avuksi oireilevalle jalalle. Kesällä paljain jaloin kävely aktivoi tehokkaasti jalkaterän lihaksia ja nivelliikkuvuutta. Kirurgisia menetelmiä voidaan harkita, mikäli edellä mainitut harjoitteet eivät auta.

Tukipohjallisilla voidaan vähentää ja tasata jalkapohjan kuormitusta, parantaa jalan toimintaa ja siten helpottaa kipua. Puolikovilla ja kovilla tukipohjallisilla voidaan korjata alaraajojen toimintaa.

‒ ”Tukipohjallisten tavoitteena ei ole nostaa jalan sisäkaarta, vaan tukea kantaluun suoraa asentoa, jolloin estetään keskitarsaalinivelten asteittainen sijoiltaan meno sekä ohjataan kasvu ja kehitys oikeaan suuntaan. Liian muotoillut pohjalliset saattavat korjata jalan kaarien korkeutta jopa liikaa ja aiheuttaa jännekalvon kipuja ja kaarijalan muodostumisen”, Silanen huomauttaa.

 

– "Ennen tuennan päättämistä on ensiarvoista tuntea jalka ensin. Aihe on vaikea, koska jalat ja rasitusmäärät eroavat."

 

Lasten jalan tuenta ei ole mustavalkoista

Tutkimuskirjallisuus ei anna yksiselitteistä vastausta lapsen jalan tuentaan, joten sitä ei tulisi nähdä mustavalkoisena asiana.

‒ ”Mielestäni ennen tuennasta päättämistä, on ensiarvoista tuntea jalka ensin. Kirjallisuudessa nousee esiin se, että aihe on vaikea, koska jalat ja rasitusmäärät eroavat. Jalkojen liikelaajuuksien tulisi olla avoinna, jotta jalkaa voidaan käyttää ja harjoittaa. On hyvä haastatella, tutkia ja kartoittaa tausta sekä suunnitella tämän pohjalta tuenta ja harjoitteet”, kertoo Henri.

Aliliikkuvuus on hyvä tunnistaa, jolloin voidaan ohjata potilas tarvittaessa lisätutkimuksiin. Tutkimuksissa arvioidaan jalkojen rakenne, liikelaajuudet, puolierot ja toimintakyky. Jos jalan tilanne on graavi jalan tai alaraaja oireilee, voi pohjallinen olla hyvä ratkaisu. Hoitoon kuuluvat seuranta ja vahvistavat harjoitteet.

‒ ”Suositeltu seurantakäynti tulisi olla 6-10 kuukauden päästä vastaanotosta, ellei isompia ongelmia ilmene”, Silanen sanoo.

 

Paljasjalkakävely kehittää jalan luonnollista toimintakykyä

Jalkineet muuttavat lapsen luonnollista liikkumisen mallia, vaikeuttavat alustasta saatavia tuntoaistimuksia ja muovaavat luisia rakenteita. Jopa 50 prosenttia 8–9-vuotiaista lapsista on menettänyt jalkojen luonnollisen toimintakyvyn. Tämä johtaa siihen, että hyvin varhaisessa aikuisiässä näkyy vaivaisenluu- ja vasaravarvasmuutoksia sekä kynsien virheellistä kasvua.

On tutkittu, että kengättömissä kulttuureissa jalkaterät ovat pääosin erittäin terveitä ja vahvarakenteisia. Paljain jaloin kävellessä aktivoituu kaikki kävelyyn osallistuvat lihakset eli puolet kehon 650 lihaksesta ja 200 luusta, sekä iso joukko niveliä. Tällöin varpaat tarttuvat kävelyn aikana kevyesti alustaan ja osallistuvat askeleen eteenpäin työntämiseen. Paljasjaloin liikuttaessa jalkaterän etuosassa tapahtuu enemmän eversiosuuntaista liikettä kuin jalkineet jalassa.

Käveleminen epätasaisilla ja vaihtelevilla alustoilla harjoittaa jalkaterän nivelrakenteita^. On siis hyvä harrastaa paljasjalkakävelyä aina kun on mahdollista, jotta jalan lihakset pääsevät toimimaan niiden luonnolliseen tapaan.

‒ ”Kenkien ensisijainen tarkoitus on suojata jalkoja kylmältä ja ulkoisilta vaurioilta. Jäykät ja tiukat kengät voivat aiheuttaa lapsen jaloille virheasentoja. Lasten kenkien tulisi iskun vaimennuksen ja painon jakautumisen suhteen mukailla paljain jaloin kävelyä, siksi ohuet ja joustavat kengät ovat suositeltavia”, Henri Silanen sanoo.

 

Katso myös: Opas lasten jalkineiden valintaan