Matti Suur-Hamari: Vapaus liikkua merkitsee äärettömän paljon

Matti Suur-Hamari on tunnettu aktiivisena urheilijana ja erityisesti huippukilpaurastaan lumilautailijana. Mitaleita on satanut kansainvälisellä tasolla, saavuttaen mm. paralympialaisisten banked slalomissa pronssia vuonna 2018 Pyeongchangissa ja hopeaa vuonna 2022 Pekingissä, lisäksi paralympialaisten kultasijan lumilautacrossissa 2018 ja 2022. Kesällä 2022 Matti ilmoitti päättävänsä kilpailu-uran lumilautailussa. Nyt hänet onkin nähty kansakunnan tunnetuimmalla tanssilattialla Tanssii Tähtien kanssa -kilpailussa yhdessä tanssiopettaja Katri Riihilahden kanssa.

Suur-Hamari joutui elokuussa 2009 moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena hän menetti toisen jalan polven alapuolelta. Ensimmäisen proteesin hän sain alkuvuodesta 2010 ja pari vuotta sen jälkeen vihdoin takaisin lumilaudan päälle.

– Parantumisessa oli kaikenlaista harmia, haavat eivät meinanneet parantua, tehtiin korjausleikkauksia. Alku ensimmäisen proteesin kanssa oli haasteellinen istuvuuden kannalta. Vuonna 2011 tehtiin viimeiset korjausleikkaukset. Sen jälkeen tuli tunne, että asiat ovat kohdallaan ja pääsi taas tekemään juttuja. Siitä se sitten lähti, jyrkälläkin nousukäyrällä. Kevättalvella 2012 hyppäsin ensimmäistä kertaa lumilaudan päälle proteesin kanssa, Matti kertoo.

Juoksuproteesista on moneen

Matti on saanut olla tekemisissä useamman proteesiasiantuntijan kanssa omalla hoitopolullaan, minkä hän kokee positiivisena asiana. Nyt Matti on asioinut proteesiasioissa Respectan Helsingin klinikan asiantuntijoiden luona. Tanssii tähtien kanssa-kisassa Suur-Hamari käyttää Össurin Flex Run-juoksuproteesia.

–  Tämän proteesin rakenne osui kohdilleen minulle. Ennen kilpailua kesällä juoksin paljon lenkkejä jalalla, tein kaikenlaista koordinaatiohyppyä ja hypin narua. Juoksuproteesi tuntuu tosi monipuoliselta ja hyvältä, ei pelkästään juoksemiseen, vaan taipuu yllättävän moneen tekemiseen ja urheiluun, Matti toteaa.

Respectan Helsingin klinikan proteesiasiantuntija ja palvelupäällikkö Hermanni Jäntti on työskennellyt Matin kanssa proteesien parissa.

–  Matin kanssa työskentely on enemmänkin ollut kuluneiden tai hajonneiden osien uusintaa, kuin varsinaisten uusien proteesien valmistusta. Tämä kertoo toki kovasta proteesien käytöstä, mutta myös siitä, ettei Matin tynkä ole isosti muuttunut lyhyen ajan sisällä. Se on osaltaan mahdollistanut treenaamisen ja ammattiurheilun kun proteesit ovat pysyneet sopivina pitkään, Jäntti kertoo.

Raajaproteesikäyttäjälle yksilöllinen lähestyminen on kaikki kaikessa. Matti Suur-Hamarin mielestä prosessi vaatii käyttäjältä joskus sinnikyyttä ja määrätietoisuutta.

– Jokaisen protetisoinnin kohdalla ei ole valmiita vastauksia ikinä, pitää mennä tutkimustie läpi, mikä ratkaisu kellekin osuu ja käy. Siinä kohtaa pitää olla luottoa prosessiin, vaikka tulisikin vastaan päiviä, kun turhauttaa ja tuntuu, ettei mikään osu kohdilleen. Niissä tilanteissa varsinkin täytyy ajatella, että asiat kyllä järjestyvät. Jaksaa mennä, tehdä ja koittaa, asiat on aina lopulta loksahtaneet kohdilleen, Matti pohtii.

– Proteeseilla pystyy tekemään monipuolisesti ja laajasti erilaisia aktiviteetteja, mutta joidenkin juttujen kohdalla joutuu soveltamaan asioita proteesikäyttäjälle sopivaksi. On myös isoja eroja siinä kuka pystyy mitäkin tekemään – vaikka kahdelle ihmiselle tehtäisiin samanlainen proteesikokonaisuus, ei se automaattisesti mahdollista samoja liikkumismahdollisuuksia. Ratkaisuiden tulee olla yksilöllisiä ja käyttäjän tarpeisiin sopivia, Hermanni Jäntti toteaa ja jatkaa:

– Ammattiurheilijana Matti on oppinut rytmittämään harjoittelua tyngän sietokykyä silmälläpitäen. Aina ei tarvitse treenata tynkää kuormittaen, vaan tärkeintä on löytää itselleen sopivia tapoja harjoitella monipuolisesti. Myös tyngän tilavuuden vaihtelut ja muutokset ovat proteesin käyttäjille arkea ja vaikuttavat todella paljon toimintakykyyn – näiden kanssa kun oppii omat niksit ja säätötoimenpiteet, niin pystyy itse käyttäjänä vaikuttamaan paljonkin proteesin sopivaisuuteen. Matin tekemisessä on jo vuosien ajan näkynyt poikkeuksellisen hyvä tasapaino ja vartalonhallinta, josta on epäilemättä hyötyä TTK-parketilla.

Tutkin ja haastan, mihin kaikkeen proteesilla pystyy

Nyt kun Suur-Hamari katselee taaksepäin näitä 14 vuotta proteesikäyttäjänä, kuvailee hän sen olleen aikamoista aaltoa ja monenlaisia tunteita.

–  Proteesikäyttäjänä näihin vuosiin on sisältynyt wow-hetkiä, myös turhautumista. On kestänyt löytää oikeanlaiset jutut ja että tynkä on alkanut ottaa vastaan painetta. Nämä kaikki vuodet on ollut tietynlaista elämän rytmittämisen opettelua, enkä osaa sitä vieläkään. Kuinka paljon voin asioita tehdä, ennen kuin mun pitää oikeasti levätä ja olla ilman proteesia hetki. Monenlaisia tunteita on mahtunut matkaan, Matti kuvailee.

Mikä sitten inspiroi ja motivoi Mattia?

–  Olen ihmisenä yllytyshullu ja pidän itseni haastamisesta, siitä että löytää keinot tehdä asioita. Nyt kun lumilautailun kisaurani on takana, olen löytänyt uusia haasteita vapaalaskun maailmasta. Kiivetään vuoria ylös lihasvoimin ja lasketaan alas puuterilumella – proteesin kanssa tätäkin pystyy tekemään. 5-6 tunnin kiipeäminen ylös vuorta on fyysisesti kova suoritus ja proteesin tyngällekin kuormittavaa. Se on mielenkiintoista tutkia, mitä haasteita tulee vastaan ja mihin proteesin kanssa pystyy, Suur-Hamari kertoo.

Mennyt kesä vierähti isyysvapaan merkeissä, sillä perheessä on pian 2 vuotta täyttävä pikkuherra täynnä intoa ja energiaa. Kunnosta Matti on pitänyt huolta treenaamalla aktiivisesti, juoksemalla uudella juoksuproteesilla ja pyöräilemällä. Kesälajeista pyöräily onkin lähellä miehen sydäntä:

–  Parina viime kesänä olen lähtenyt mukaan maantiepyöräilyn maailmaan. Aiemmin olen harrastanut myös maasto- ja alamäkipyöräilyä. Maantiepyöräilyssä tehdään pitkiä, jopa yli 300 kilometrin gravel-lenkkejä. Siinä on myös haastetta amputoidun näkökulmasta; kuinka lujaa pystyy pyörällä kulkemaan.

Olen kokonainen, kun pääsen liikkumaan

Vapaus liikkua merkitsee Matille sanojensa mukaan ”äärettömän paljon”.

– Olin ennen amputaatiota superaktiivinen, joten vapaus liikkua oli minulle aluksi suuri huolenaihe. Tuntuu että olen kokonainen ihminen, kun pääsen liikkumaan. Aktiivinen elämäntyyli on ollut se, joka antaa voimaa ja sielunruokaa itselleen. Näiden vuosien aikana olen kuitenkin huomannut, että amputaatio ei ole rajoittanut tekemistäni juuri millään lailla. Päinvastoin, se tuonut enemmänkin spektriä liikunnan maailmaan. Toki kaikki asiat täytyy tehdä soveltaen, mutta kaikkeen on löytynyt ratkaisu. Tästä olen iloinen, että amputaatio ei ole rajoittanut liikkumisen vapautta millään tavalla, hän toteaa.

Viestinä amputaation kohtaavalle ihmiselle Matti haluaisi sanoa, että kannattaa luottaa omiin unelmiin ja prosessiin.

– Amputaatio on äärettömän iso, mullistava elämänmuutos ja tapahtuma. Itse sain voimaa ajatuksesta, että unelmista on hyvä pitää kiinni. Esimerkiksi unelma liikkumisesta, tarttuu siihen ja tekee asioita sitä kohti. Joku päivä unelma todennäköisesti toteutuu, kun sitä kohti jaksaa mennä. Vaikka alussa se voi tuntua hankalalta, täytyy säilyttää maltti ja valaa luottoa siihen, että hyvät päivät tulevat kyllä vielä eteen.

Kuvat: Matti Suur-Hamari