Suomen paralympiajoukkueen jäsen, hiihtäjä Juha Härkönen teki huiman urakan PyeongChangissa. Sijoitustavoite päästä kymmenen parhaan joukkoon ampumahiihdossa täyttyi 12,5 kilometrin kisassa, jossa hän pääsi maaliin puhtaalla ammunnalla.
”Miltäkö se nyt tuntuu? Ihan hyvälle tuntuu, reissu meni niin kuin pitikin”, tuumaa raahelainen Juha Härkönen mutkattomaan tyyliinsä.
Härkönen hiihti paralympialaisissa PyeongChangissa Etelä-Koreassa kolme matkaa ampumahiihdossa. Ensimmäisessä kisassa 7,5 kilometrin pikamatkalla hän oli 13.
”Se meni kohtalaisen hyvin.”
Pari päivää myöhemmin keskimatkalla 12,5 kilometrillä paikat olivat auki ja kisa meni täysin tavoitteeseen, Härkönen oli sijalla kymmenen: ”Se oli hiihdollisesti hyvä matka ja ammunta onnistui ei tullut sakon sakkoa eli ammuin puhtaat.”
Kisaurakan päätti normaalimatka, joka meni hiihdollisesti mukavasti, mutta ammunnan ohilaukaukset tiputtivat miehen lopputuloksissa 14. sijaan.
”Olen kilpailuihin tyytyväinen.”
Maasto- ja ampumahiihdossa kilpaillaan eri vammaluokissa. Pystyhiihtäjien sarjassa kisaavan Härkösen vammaluokka on LW4, hänellä on yhteen jalkaan vaikuttava vamma, joka tässä luokassa voi olla esimerkiksi nilkka tai sääriamputaatio.
Työtapaturma vei säären, vaan ei kilpailuviettiä
Härkönen aloitti urheilun voimanostosta. Hiihtoa hän aloitti kokeilla vasta 27-vuotiaana.
”Isäukko on harrastanut kohta 40 vuotta ampumahiihtoa, ajattelin kokeilla sitä ja 29-vuotiaana aloin kilpailla ampumahiihdossa ihan normipuolella.”
36-vuotiaana, joulukuussa 2010, Härkönen joutui työtapaturmaan. Hän oli kääntämässä konepajalla pyöreää kolmen tonnin painoista laikkaa nostoliinojen avulla, kun liina katkesi.
”Rautalaikka alkoi tulla päälle, olin sen verran notkea, että pääsin pois alta, ettei jäänyt kuin vasen sääri ja nilkka sinne rautakappaleen alle.”
Käytännössä hengenmeno ei ollut kaukana. Härkösellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan jäädä asiaa murehtimaan. Urheilu jatkui heti, kun Härkönen sai proteesin alle.
”Olisi sen proteesin saanut ehkä aikaisemminkin, mutta kun on liikkunut aina, niin piti pomppia eteenpäin vaikka millä tavoin yhdellä jalalla. Tuli muutaman kerran kaaduttua ja se haava aukesi.”
”Ensimmäisenä talvena pääsin kokeilemaan miltä tuntuu hiihtää. Ei siitä tullut aluksi mitään, piti nilkka säätää aina tiettyyn asentoon. Toisella talvena pääsin Vuokatin kisoihin kokeilemaan, huonolla menestyksellä, mutta siitä se läksi. Sinnillä sitten yritti vain, ei sen kummempaa, antaa mennä vain, ettei jää makaaman sängylle.”
Urheilu on kiinni itsestä, apuvälineitä kyllä löytyy
Härkösellä on motivaatiota treenata ja kisailla.
”Se on asenteesta kiinni. On turha selitellä, kun asiat kuitenkin onnistuvat. Nykymaailmassa pystytään tekemään vaikka mitä apuvälineitä, että se ei ole kuin itsestä kiinni.”
Juha Härkönen hiihtää jalassaan normaaliproteesi. Proteesi ei vaihdu, holkit, johon tynkä tulee, vaihtuvat. ”Respectalla käyn Oulussa aina teettämässä uusia.”
Härkösen treenimäärät ovat mahtavia. Olympialaisiin tavoite oli treenata edellisestä kaudesta 600 tuntia, mikä osapuilleen toteutuikin. Viikkotasolla 10–12 tuntia.
”Alkoi työ vähän haitata harrastuksia”, Härkönen nauraa. Hän on edelleen töissä konepajalla, nyt työnjohtajana. Valmennuksessa apuna on ollut oma isä, paralympiajoukkueen leireillä Toni Myllylä. Mutta eniten kyse on omasta harkinnasta.
”Ikähän se opettaa!”
Mitaleilla SM-kisoissa
Härkönen on kilpaillut sekä paraurheilupuolella maailmancupeissa ja MM-kisoissa, mutta myös ampumahiihdon normaalikisoissa.
”Jos meinaa maailmalla käydä, joutuu lompakkoa raottamaan. Työnantaja on onneksi ollut sellainen, joka ymmärtää urheiluhommia.”
Yleisissä ampumahiihdon SM-kisojen 40-vuotiaiden ikäsarjassa on Härkönen käynyt nappaamassa vammautumisensa jälkeenkin sekä hopeaa että pronssia. Mitaleille mies on päässyt myös Joensuun kansainvälisissä ikämiesten Masters-kisoissa.
”Joutuuhan sinne aina enemmän töitä tekemään, ei se vauhti ole samaa kuin kahdella jalalla. Mutta siinä palkintopallille päästessä hyvä sanoa, että koettakaa nyt hyvät ihmiset vähän treenata, että jos tällainen jalaton tulee ja teidät pesee”, Härkönen nauraa.
Härkösellä on todella vahva huumorintaju ja luonne, jolla hänen omasta mielestä pikkuisiin vastoinkäymisiin ei takerru. Hiihtäminen ja liikkuminen ovat miehellä verissä.
”Kilpailun jälkeen parasta on sauna, siellä keskustellaan, että jos olisi tehnyt näin ja näin, niin miten hyvin olisikaan mennyt.”
Kuva: Riku Valleala ja Harri Kapustamäki