Sami Mutanen, 42, palasi amputaatioleikkauksen jälkeen aktiiviseen perhearkeen Ottobockin Genium X3 -alaraajaproteesin avulla. Nyt hän ei enää edes muista, miltä tuntuu kävellä kahdella omalla jalalla.
Sen piti olla rutiinikäynti. Viime vuoden tammikuussa Sami Mutanen kävi näyttämässä vihoittelevaa pohjettaan lääkärille. Arki pysähtyi, kun tutkimuksissa pohkeesta löytyikin ärhäkkä syöpäkasvain. Kun paikallinen sädehoito ei tehonnut, edessä oli vasemman jalan reisiamputaatio.
”Taisin itse sanoa lääkärille, että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata jalka pois. Olin tehnyt itselleni selväksi, että amputaatio on pieni paha, jos syöpä on sillä selätetty.”
Aktiivista perhe-elämää Pohjois-Karjalan Liperissä elävä Mutanen muistaa silti ajatelleensa aluksi, mitä kaikkea häneltä jää elämässä tekemättä. Kolmen lapsen isä mietti sähly- ja jalkapallo-otteluita, jotka jäävät jälkikasvun kanssa pelaamatta.
Mutanen tapasi Respectan apuvälineteknikon Risto Honkasen ensimmäisen kerran ennen amputaatioleikkausta. Honkanen tutustutti hänet modernien alaraajaproteesien maailmaan ja näytti, mitä kaikkea niiden avulla voi tehdä.
”Sain ensimmäisen kerran tietää, mitä mahdollisuuksia proteeseissa on. Sen jälkeen tuntui siltä, ettei se olekaan maailmanloppu, että se jalka lähtee”, Mutanen sanoo.
Proteesi, joka mahdollistaa urheilullisen arjen
Reilun kuukauden päästä amputaatioleikkauksesta Mutanen oli uudelleen Respectan vastaanotolla. Oikeanlainen proteesi etsittiin Honkasen ja Respectan kuntoutuspalveluiden fysioterapeutin Mari Tuhkasen voimin.
Proteesin valintaan vaikuttavat asiakkaan toimintakyky sekä arjen vaatimukset ja harrastukset. Valinta tehdään yhteistyössä maksajan, Mutasen tapauksessa pohjoiskarjalalaisen Siun soten kanssa. Urheilullista perhe-elämää elävälle Mutaselle valittiin Ottobockin Genium X3 -alaraajaproteesi.
Se on moderni mikroprosessoripolvi, jonka avulla Mutanen voi elää aktiivista arkea: kävellä, juosta, käydä suihkussa, vuorokävellä portaissa, touhuta mökillä epätasaisessakin maastossa ja urheilla.
”Toki tämä kaikki vaatii käyttäjältä paljon harjoittelua, mutta siihen Sami on ollut erittäin innokas. Hänen tavoitteensa on koko ajan ollut osallistua perheen arkeen niin kuin ennenkin. Apuväline ei saa olla rajoite, vaan mahdollistaja”, Tuhkanen summaa.
Mutanen oli modernin proteesin avaamista mahdollisuuksista alusta saakka innoissaan. Harjoittelu toi sairauslomapäiviin sisältöä ja nosti mielialaa.
”Proteesi toi omaan jaksamiseen ja motivaatioon aikamoisen boostin. Testijalka oli Genium-malli. Tiesin, että jos tämä toimii, niin sieltä on tulossa X3-malli, jossa on vielä enemmän ominaisuuksia. Se motivoi tekemään töitä.”
Kunnianhimoinen ja sitkeä harjoittelija
Mutasen kuntoutuminen amputaatioleikkauksesta oli poikkeuksellisen ripeää, ja haava parantui nopeasti. Hän alkoi harjoitella testiproteesin käyttöä jo reilun puolentoista kuukauden päästä leikkauksesta.
Motivaatio päästä jaloilleen oli kova. Mutanen luki paljon mikroprosessoripolven toiminnasta. Hän käveli ulos Respectan klinikalta ilman keppejä jo viikon päästä siitä, kun sai testiproteesin käyttöönsä.
Siun soten järjestämä kolmipäiväinen kävelykoulu antoi eväitä harjoitteluun. Viime vuoden heinäkuusta lähtien Mutanen on käynyt parin viikon välein Siun soten fysioterapeutin Jenni Massisen vastaanotolla, harjoitellut häneltä saamiaan kotitehtäviä ja käynyt salilla.
”Harjoittelu on nousujohteista. Kun joku asia sujuu, teen Samille haastavampia harjoitteita. Hänellä on erinomainen kyky hahmottaa vartaloaan ja liikkeitään”, Massinen sanoo.
”Monesti tekee itse väärin ja menee joku paikka jumiin. Jenniltä saa myös vinkkejä siihen, miten näiltä voisi välttyä”, Mutanen lisää.
Mutanen saa ammattilaisilta kiitosta avoimesta ja sitkeästä asenteestaan harjoittelua kohtaan. Kävely ja perusarki lähtivät sujumaan nopeasti, mutta monipuolisen liikkumisen eteen on pitänyt tehdä enemmän töitä. Hän on jo harjoitellut esimerkiksi pyöräilyä, hiihtoa, luistelua, jalkapalloa ja kiipeilyä proteesin kanssa.
”Mitä enemmän proteesia käyttää, sitä paremmin hoksaa, miten se toimii. Viime syksynä esimerkiksi alamäkikävely oli vaikeaa. Nyt se tulee luonnostaan”, Mutanen sanoo.
Saumatonta moniammatillista yhteistyötä
Mutasen kuntoutumispolulla moniammatillisella yhteistyöllä on ollut merkittävä rooli. Respectan Honkanen on vastannut proteesin kokoamisesta ja säädöistä matkan varrella, ja Tuhkanen on tuonut proteesin valintaan ja käyttämiseen fysioterapeutin näkökulmaa.
Siun soten Massisen mukaan yhteistyö Respectan kanssa on toiminut saumattomasti. Vaikka proteesit ovat hänelle tuttuja, hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta mikroprosessoripolvista. Tapaamiset ja viestinvaihdot respectalaisten kanssa ovat tukeneet hänen työtään.
”Varsinkin minä ja Mari olemme olleet paljon yhteydessä ja pohtineet ratkaisuja yhdessä. Näin olen pystynyt tukemaan Samia parhaalla mahdollisella tavalla.”
Mutaselle ammattilaisten välinen viestintä on näyttäytynyt saumattomana. Aina kun on ollut joku ongelma, asia on mennyt eteenpäin ilman, että hänen on tarvinnut tehdä asialle mitään.
Mutasen kuntoutumispolku on respectalaisten mielestä monella tapaa esimerkillinen. Asiakasta päästiin tapaamaan jo ennen amputaatiota, testiproteesilla päästiin harjoittelemaan nopeasti ja pysyvä proteesi saatiin paikoilleen jo kolmen kuukauden päästä leikkauksesta.
Ripeällä kuntoutumisella on suuri arvo
Rakennusinsinöörin töitä tekevä Mutanen palasi työelämään puolessa vuodessa. Nyt, vajaa vuosi leikkauksen jälkeen, proteesi tuntuu luontevalta osalta omaa kehoa.
”En enää edes muista, millaista on kävellä kahdella omalla jalalla.”
Ripeällä kuntoutumisella amputaatioleikkauksesta on ollut suurempi arvo, kuin Mutanen olisi osannut kuvitella. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on saanut kaksi kertaa huonoja uutisia keuhkoihin levinneistä etäpesäkkeistä. Nyt Sami toipuu toisesta keuhkoleikkauksesta.
”Jos olisin jäänyt sängyn pohjalle ja liikkuminen olisi tosi hankalaa, niin olisihan tämä kaikki varmaan vielä paljon raskaampaa.”
Sami Instagramissa @amputeeornottobe