Jalkaterän ongelmat ilmenevät yleensä kipuina, jotka tuntuvat etenkin kävellessä. Valtaosassa syy kipuihin on jalkaterän asennossa ja toiminnassa. Ylipaino ja ikääntyminen muuttavat jalan normaalia holvirakennetta. Myös huonot jalkineet voivat altistaa jalan virheasennolle, yksipuolinen rasitus taas voi kohdistaa kuormituksen epätasaisesti. Vähitellen rasitus voi johtaa pysyvämpiin muutoksiin.
- Aluksi on tärkeä tehdä diagnoosi ja kartoittaa ongelma, sillä epäselvä tilanne ja avoin diagnoosi johtavat vain turhiin lääkärikäynteihin. Diagnoosin apuna käytetään kuvantamista, mutta tärkein menetelmä on huolellinen kliininen tutkimus, kertoo jalkakirurgi Anu Mykkänen Ortonista.
Virheellistä liikeketjua ei voi hoitaa leikkauksella
Anu Mykkäsen mukaan on oleellista erottaa toisistaan virheellinen toimintamalli ja virheasento. Virheellinen kävelytapa, liikeketju, kuormittaa jalkaa ja voi johtaa ajan mittaan virheasentoon. Esimerkiksi pronaatiohäiriöt ovat virheellisiä toimintamalleja ja yleisiä syitä vaivaisenluun, hallux valguksen, taustalla. Pronaatiohäiriössä ponnistavan jalan jalkaholvi joustaa liikaa, ja jalka löystyy ja mukautuu alustaa vasten.
Supinaatiohäiriössä, toisessa yleisessä virheellisessä toimintamallissa, vartalon paino kulkee korostuneesti jalkaterän ulkosyrjää pitkin. Jalkaterän sisäsyrjän kontakti alustaan vähenee, jolloin isovarpaan jännitys kompensoi huonoa sisäsyrjän tukea. Supinaatiohäiriö voi aiheuttaa esimerkiksi isovarpaan tyvinivelen jäykkyyttä.
Toimintamallia eli tapahtumasarjaa ei voida korjata leikkauksella, virheasento voidaan. Siksi onkin tärkeää tunnistaa leikkauksesta hyötyvät potilaat. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on yhtä tärkeää kuin itse leikkaus. Virheasennon leikkauksella luodaan edellytykset uuden toimintamallin, eli kävelyn, oppimiselle.
Kuntoutuksen tavoitteena on poisoppiminen
Jalan toimintamalli on ollut yleensä pitkään virheellinen ennen leikkausta. Toimintamalli on opittava pois leikkauksen jälkeen. Anu Mykkäsen mukaan jalkoihin erikoistunut fysioterapeutti on jalkakirurgin luottopari.
– On tärkeää, että jalkakirurgin työparina on fysioterapeutti, joka tietää mitä leikkauksessa on tarkalleen ottaen tehty ja mitä virheasennon korjauksella on haettu. Hänen tulee myös tietää kuntoutuksen tavoitteet.
Fysioterapeutille ohjataan myös potilaat, jotka hyötyvät leikkauksen sijaan konservatiivisesta hoidosta eli jalkapohjan tuista ja voimistelusta.
– Usein esimerkiksi latuskajalan konservatiivinen hoito vaatii hyvän jalkineen ja tukipohjallisen, jotka tukevat nilkan oikeaa asentoa. Diagnoosin tehnyt lääkäri kirjoittaa sairaskertomukseen ohjeet, mitä tukipohjalliselta tai jalkineelta toivoo. Tuet valmistetaan aina yksilöllisesti, sillä jalat ovat erilaisia.
Hallux valgus eli vaivaisenluu
Vasemmalla normaali ison varpaan asento, oikealla muuttunut ison varpaan asento eli vaivaisenluu. - Vaivaisenluu, hallux valgus, tarkoittaa ensimmäisen jalkapöytäluun siirtymistä sisäänpäin ja isovarpaan kääntymistä tyvinivelestä ulospäin eli toisia varpaita kohti.
- Vaivaisenluuhun voi liittyä monia muita jalkaterän ongelmia, kuten päkiän känsä, kipua, vasaravarpaita, latuskajalka, jalkapöydän (MT) rasitusmurtumia ja TMT- eli tarsometatarsaalilinjan nivelrikkoa.
- Konservatiivisessa hoidossa pyritään palauttamaan jalkaterään vaikuttavien lihasten toimintaa, kuten riittävää ja oikea-aikaista pohjeluulihaksen (peroneus longus) toimintaa ja pohjelihasryhmän riittävää joustoa, sekä harjoitetaan jalkapohjan pienten lihasten ”intrinsic”-lihastoimintaa.
- Lievien (tai keskivaikeiden) vaivaisenluiden hoidossa käytetään yleisimmin Chevron-leikkausta eli oikaistaan 1. jalkapöytäluu tekemällä osteotomia eli v-kirjaimen muotoinen katkaisulinja. Vaikeammissa tapauksissa voidaan käyttää Scarf-osteotomiaa yhdistettynä isovarpaan tyven Akin-osteotomiaan.
- Vaikea-asteisen hallux valguksen, jossa on jalkapöydän luun kiertymää, käytetään Lapidus-toimenpidettä, jossa rotaatiovirhe korjataan tyvestä ja luudutetaan.
- Oleellista kaikissa leikkaustekniikoissa on adduktor-jänteen vapautus avaamalla nivelkapseli pitkittäin, ja jalkapöydän luun siirtäminen oikeaan linjaukseen.
- Leikkauksen jälkeen käytetään 6 viikkoa kantakorokesandaalia. Kuntoutuksen tavoite on oikean kuormitusmallin ja liikeradan opettaminen.
Vasaravarpaat
- Vasaravarpaalla (koukkuvarvas, digitus malleus, hammer toe) tarkoitetaan 2.-5. varpaan koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista. Vasaravarvas koukistuu niin, että varpaan pää osuu alustaan ja sitä vastaava päkiänivel yliojentuu.
Vasaravarpaat - Varpaiden koukistuminen johtuu säären ja jalkaterän lihasryhmien epätasapainosta, jonka voi aiheuttaa levinnyt päkiä, vaivaisenluu tai kaarijalka tai ulkoiset tekijät, kuten huonot jalkineet.
- Vasaravarpaiden syntymiseen vaikuttaa myös päkiänivelten jalkapohjanpuoleisen nivelkapselin löystyminen, jolloin lihakset eivät kykene enää toimimaan tehokkaasti.
- Vasaravarpaat aiheuttavat päkiäkuormitusta ja -kipua, känsiä ja hermopinteitä.
- Kirurginen hoito on aiheellista jäykässä virheasennossa. Leikkaus sisältää sekä pehmytkudoksen että luiden toimenpiteitä. Olennaista leikkauksessa on varpaiden koukistajajänteen (flexor digitorum longus) siirre, jolloin varpaita koukkuun vetävä voima saadaan muutettua varpaita suoristavaksi ja alustaa vasten tukevaksi voimaksi.
Latuskajalka
- Lattajalkaisuus voi olla synnynnäinen tai hankinnainen. Alaraajojen linjausmuutos ja lihasepätasapaino, jalkaterän kierteisen liikkeen puuttuminen, ylipaino, jatkuva seisominen ja taakkojen nostelu lisäävät sisäkaaren kuormitusta (foot strain). Lattajalkaisuutta aiheuttavat myös neurologiset sairaudet, nivelreuma ja tapaturmat.
- Latuskajalassa nilkka ja kantaluu ovat kallistuneet liiaksi ulospäin ns. valgus-asentoon. Pronaatio on korostunut, jalkaterän etuosa kääntyy ja lattia työntää sen vinoon asentoon. Pitkittäinen jalkaholvi tipahtaa maahan. Pidentynyt tibialis posterior -jänne ei välitä voimaa ja vaikuttaa ratkaisevasti lihastoimintaan.
- Kliinisiä ongelmia ovat plantaarifaskian oireet sekä nilkan pronaatioasento, joka sallii säären sisäkierron. Koko raajan sisäkierto heijastuu lordoosin korostumiseen.
- Latuskajalka leikataan kasvuikäisellä potilaalla ainoastaan, jos oireet estävät normaalin liikkumisen. Leikkausperiaatteet ovat erilaiset kuin aikuisilla.
- GR1: kipu tuntuu nilkan sisäsyrjällä, mutta tibialis posterior -jänne toimii askellettaessa ja ponnistettaessa. Hoitona ovat kepit ja saapas noin kuukauden. Kun kipu rauhoittuu, hoidetaan kantakiilallisella pohjallisella ja kuntouttavalla harjoittelulla.
- GR 2: tibialis posterior -lihastoiminta on menetetty ja jänne on rappeutunut, mutta latuska-asento on käsin asetettavissa normaaliksi. Hoitona on rekonstruktiivinen leikkaus, jossa mm. menetetty lihastoiminta korvataan toisella lihaksella tekemällä varpaiden pitkän koukistajan jännesiirre veneluuhun. Leikkauksen jälkeen seuraa 5-6 kuukauden kuntoutus, jonka tavoitteena on palauttaa ponnistusvoima.
- GR 3 ja 4: jäykkä virheasento ja nivelrikkomuutos. Hoitona on leikkaus, jossa nivelet luudutetaan.
Kaarijalka eli pes cavus
- Kaarijalassa korkea pitkittäinen jalkaholvi ei madallu kuormitettaessa. Jalan normaali jousto puuttuu kuormitusvaiheen alussa.
- Kaarijalka voi olla synnynnäinen, eikä välttämättä aiheuta oireita. Se voi myös kehittyä jalkaterän toimintojen poikkeamista tai aiheutua neurologisesta sairaudesta tai traumasta, kuten lihas- tai palovammasta.
- Kaarijalassa jalkapohjan tukipinta on normaalia paljon pienempi, mikä lisää kantapäähän ja jalkaterän etuosaan kohdistuvaa kuormitusta moninkertaisesti. Tämän vuoksi kaarijalassa esiintyy jalkaterän etuosan kiputiloja ja väsymistä, varpaiden taakse vetäytymistä ja vasaravarpaita, vaivaisenluuta sekä ihomuutoksia. Kun varpaat vetäytyvät koukkuun, päkiän iskuja vaimentava rasvapatja liukuu varpaiden alle ja päkiä aristaa.
- Vastasyntyneiden kampurajalkaa hoidetaan Ponseti-menetelmällä eli asteittaisella kipsihoidolla. Ponseti-menetelmää on käytetty myös menestyksekkäästi vanhemmilla lapsilla.
- Jos jalan muoto muuttuu nuorella nopeasti, kyseessä voi olla charcot marie tooth -tauti ja potilas tulisi ohjata neurologille.
- Kaarijalan kirurgiset toimenpiteet ovat laajoja ja haastavia. Ne sisältävät aina luiden ja pehmytkudosten toimenpiteitä. Tekniikoina ovat osteotomiat, pehmytkudosten toimenpiteet, kuten nivelkapselin vapautukset, jännesiirteet ja plantaarifaskian osakatkaisu, sekä luudutuksia.
- Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoite on hoitaa leikkauksen ja immobilisaation aiheuttama toimintavajaus sekä korjata leikkausta edeltäneen tilan aiheuttama virheellinen toimintamalli ja liikeketju.
Kuvassa vasemmalla on lattajalka, keskellä normaali jalka ja oikealla kaarijalka kuvattuna takaapäin. Viiva kuvaa muuttunutta kantaluun asentoa.
Lue lisää jalkaterän kiputiloista:
- Ratkaisut: jalkaterän kiputilat
Lue lisää tukipohjallisista ja ortooseista:
- Tukipohjalliset: http://www.respecta.fi/fi/tuotteet/jalkineet-ja-pohjalliset/tukipohjalliset/
- Ortoosit ja tuet: http://www.respecta.fi/fi/tuotteet/ortoosit/
Kirjallisuutta:
- Jalkaterän sairaudet, jalkakipu http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00268
- Ylipronaatio syy vai seuraus http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00117
- Klemola T., Vaivaisen luu – monta tapaa hoitaa. Duodecim 2011;127:1709–18
- Vaivaisenluun aiheuttajat ja kehitys http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00110
- Vaivaisenluun leikkaushoito http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00112
- Kasvuiän toiminnallinen lattajalka http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00174
- Aikuisiän lattajalka http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00116
- Kaarijalka http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00118