Mihin kompressiota käytetään?
Laskimovajaatoiminta
Laskimovajaatoiminta voi pahimmillaan johtaa vaikeasti hoidettaviin säärihaavoihin. Alaraajaturvotus heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa kipua.
Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta on yleinen, krooninen ja useimmiten etenevä sairaus. Laskimovajaatoiminta on yleisin kompressiohoidon käytön syy.
Laskimovajaatoiminnan yleinen oire on turvotus. Muita oireita ovat muun muassa painon ja kiristyksen tunne, ihon kutina, särky ja jalkojen väsyminen.
Laskimovajaatoiminnan edetessä turvotus muuttuu jatkuvaksi ja kudosaineenvaihdunta heikkenee ja seurauksena voi kehittyä säärihaava.
Laskimovajaatoiminnan vaikeusaste ja haitta määritellään laskimovajaatoiminnan kliinisen luokittelun ja oireisuuteen perustuvan haittaluokituksen avulla. Lääkäri määrittää laskimovajaatoiminnan kliinisen luokan eli C-luokan.
Tärkeänä osana laskimovajaatoiminnan hoitoa on turvotuksen poistaminen kompressiohoidon avulla.
Komplisoitumattomassa (C2 -3) laskimovajaatoiminnassa kompressiohoito vähentää oireita ja hyödyttää osaa potilaista.
Komplisoidussa (C4 -6) laskimovajaatoiminnassa kompressiohoito on merkittävä osa hoitoa.
Yleisimmin laskimovajaatoiminnan hoidossa käytetään kompressioluokan II (KL 2) hoitosukkia. Myös kompressioluokan I (KL 1) hoitosukkien käyttö on mahdollista, mikäli kompressionsietokyky tai hoitomyönteisyys kompressioluokan II sukilla on heikko tai kompressioluokan II sukkia ei pystytä pukemaan. Lisää kompressio- eli paineluokista.
Kompressiohoito vaatii potilaalta hyvää sitoutumista hoidon toteutukseen. Sopivin kompressiotuotemalli arvioidaan ja valitaan Respectan klinikan asiantuntijan vastaanotolla yhdessä asiakkaan kanssa.
Suonikohjut
Pintalaskimoiden vajaatoiminnan tavallisin merkki on suonikohjut. Siinä alaraajojen laskimoiden seinämät heikentyvät, joka aiheuttaa laskimoiden laajentumista. Oireena voi olla turvotusta ja särkyä jaloissa, pitkäaikaisesti ihomuutoksia ja haavaumia.
Mikäli suonikohjuihin liittyy turvotusta ja kipua, voidaan oireiden vähentämiseksi käyttää lääkinnällistä hoitosukkaa.
Mikäli suonikohjuihin liittyy myös ihomuutoksia, hoitona on kompressiohoito, mikäli esteitä käytölle ei ole. Tarvittaessa suonikohjuja hoidetaan erilaisilla kirurgisilla toimenpiteillä, joista yleisimpiä nykypäivänä ovat laserleikkaus ja vaahtoruiskutus.
Suonikohjuoperaation jälkihoitoon kuuluu aina kompressiohoito pääsääntöisesti reisimittaisin tukisukin, joissa puristusluokka 2, ellei hoitava lääkäri muuta ohjeista.
Ohjeen sukan hankkimisesta antaa hoitava taho ennen operaatiota, ja sukka/sukat tulee olla mukana operaatioon mentäessä. Hankkiminen on yleensä potilaan omalla vastuulla. Sukka puetaan jalkaan heti toimenpiteen jälkeen toimenpidehuoneessa. Sopivat lääkinnälliset tukisukat voidaan hankkia Respectan asiantuntijan klinikkavastaanotolta.
Hoitava taho antaa ohjeen myös leikkauksen jälkeiseen sukan käyttöön, mutta usein tukisukkaa ohjataan käyttämään ensin ympäri vuorokauden 2-3 vuorokauden ajan, sen jälkeen viikon ajan päivisin (jopa 2-3 viikkoa).
Krooninen alaraajahaava
Kroonisen alaraajahaavan, säärihaavan, syntymiseen voi johtaa monta eri syytä: laskimoiden vajaatoiminta, valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, sydämen vajaatoiminta, ylipaino ja tupakointi. Pitkittyneen alaraajahaavan oireet voivat vaihdella, usein haavat ovat kipeitä. Erityisesti diabeetikon tulee tarkkailla säännöllisesti jalkojen kuntoa, sillä diabeetikon jalan tuntoaisti voi olla heikentynyt. Mikäli jalkaan on ilmaantunut haava, jonka ulkonäkö on poikkeava tai jonka paraneminen näyttää kestävän normaalia kauemmin, on aina syytä hakeutua lääkäriin.
Suurin osa säärihaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia.
Laskimoperäisen säärihaavan paranemisen edellytyksenä on turvotuksen häviäminen sekä laskimopaineen ja kudosaineenvaihdunnan normalisoituminen. Turvotuksen hoito toteutetaan lääkärin määräyksestä kompressiohoidolla, mikäli hoidolle ei ole estettä. Kompressiohoitona käytetään joko sidoksia, lääkinnällisiä hoitosukkia tai säädettäviä kompressiotekstiileitä (wrap-sidokset).
Suositeltava hoitosukan kompressioluokka on II (KL 2). Kroonistuneissa/uusiutuneissa säärihaavoissa hoitopainesuositus voi olla jopa III (KL 3). Kompressioluokan I (KL 1) hoitosukkien käyttö on myös mahdollista. Lisää kompressio- eli paineluokista
Mikäli turvotuksen syytä ei saada poistettua, on kompressiohoidon ja hoitosukan tarve pysyvä. Kompressiohoidon jatkaminen pienentää myös haavan uusiutumisriskiä. Kompressiohoitoa tulisi jatkaa haavan paranemisen jälkeenkin.
Kompressiohoito leikkauksen jälkeen
Turvotuksen hoito
Turvotus on normaali reaktio leikkauksen jälkeen ja on osa paranemista. Jos turvotus kestää pitkään ja on jatkuvaa, se voi kuitenkin hidastaa kuntoutumista, haavan paranemista ja toimintakyvyn edistymistä. Turvotus rajoittaa muun muassa nivelten liikkumista liikelaajuutta. Silloin harjoitusten vaikeutuu ja kuntoutuminen hidastuu.
Turvotuksen hoitoon käytetään lääkinnällisiä kompressiotuotteita. Niiden avulla pyritään vähentämään leikkauksen jälkeistä turvotusta. Hoidolla on usein myös kipua lievittävä vaikutus.
Hyvä leikkauksen jälkeinen turvotuksen hallinta edesauttaa myös sitä, että päästään aiemmin takaisin liikkeelle. Kompressio tukee kehontuntemusta, jolloin raajan hallinnan tunne paranee.
Antiembolia
Antiembolia- eli antitromboosisukkia käytetään leikkauksen aikana ja leikkauksen jälkeen vuodelevon aikana ehkäisemään veritulppien muodostumista. Äkillinen vuodelepo lisää veritulppariskiä.
Antiemboliasukan antaa asteittaisen puristuksen, joka pienenee jalan alaosasta yläosaan. Antiemboliasukkien kompressio on matalampi kuin lääkinnällisissä kompressiosukissa. Tämän vuoksi ne eivät sovellu turvotuksen hoitoon. Antiemboliasukat on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön.
Lymfedeema
Kompressiohoito on olennainen osa lymfedeemanhoitoa.
Lymfedeema eli lymfaturvotus on imuteiden puutteellisesta toiminnasta johtuva krooninen, etenevä sairaus. Kudoksiin kertyy aluksi ylimääräistä nestettä ja vähitellen sidekudoksen ja rasvan määrä lisääntyy ja turvotus jää pysyväksi.
Lymfedeeman oireena on raajan krooninen turvotus, fibroosi (sidekudoksen kovettuma), ylimääräisen rasvakudoksen kertyminen ja ihon paksuuntuminen.
Lymfedeema on yleinen ongelma, joka voi kehittyä leikkauksen, sädehoidon, vammojen, infektioiden tai ylipainon seurauksena. Lymfedeema on yksi yleisimmistä ongelmista rintasyöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeen.
Lymfedeema voi olla myös synnynnäistä (primääri) eli johtua imuteiden kehityshäiriöstä ja se voi puhjeta murrosiässä tai vasta aikuisena. Primääri lymfedeema esiintyy yleisimmin alaraajoissa.
Lymfedeeman hoito keskittyy turvotuksen vähentämiseen, oireiden lievittämiseen ja lymfakierron tukemiseen.
Keinoina ovat kompressiohoito, fysioterapia, liikunta, lymfaterapia ja ihonhoito, joskus myös kirurgiset toimenpiteet.
Kompressiohoito toteutetaan kompressiosukkien, housujen ja -hihojen, sekä kainalon ja selän alueelle kompressiota tuottavien rintaliivien avulla.
Kompressiohoito tulisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta turvotus ei etenisi vaikea-asteiseksi. Edetessään lymfaturvotus aiheuttaa pysyviä ihomuutoksia.
Kompressiomateriaaleista hihoissa ja sukissa käytetään ensisijaisesti laakakudottua materiaalia, se mahdollistaa hyvän paineen ja yksilölliset ratkaisut. Sopivin kompressiotuotemalli arvioidaan ja valitaan Respectan klinikan asiantuntijan vastaanotolla yhdessä asiakkaan kanssa.
Lipedeema
Lipedeema on heikosti tunnettu, lähes yksinomaan naisilla esiintyvä rasva-aineenvaihdunnan sairaus, jossa kehon alaosiin kertyy suhteettomasti rasvaa. Lipedeema voi esiintyä myös yläraajoissa, mutta pääsääntöisesti alaraajoissa. Rasvaa kertyy symmetrisesti lantion, pakaroiden, reisien ja säärien alueella. Nilkat ja jalkaterät pysyvät hoikkina. Alavartalo useaa kokoa suurempi kuin ylävartalo, eikä rasva häviä laihduttamalla. Rasvan kertyminen rajoittaa nivelten liikkuvuutta. Lipedeemaan liittyy myös mustelmaherkkyys. Lipedeema jaotellaan neljään eri vaiheeseen oireiden esiintyvyyden mukaan.
Lipedeema on kivulias, väärin ymmärretty tila, joka heikentää toimintakykyä ja elämänlaatua. Usein lipedemaa sairastava tuntee olevansa yksin sairauden kanssa, koska sairaus on heikosti tunnettu ja herkästi diagnostisoidaan virheellisesti molemmin puoleiseksi lymfedeemaksi tai ylipainoksi. Tämä voi aiheuttaa masennusta ja sosiaalisten tilanteiden välttelyä. Usein lipedeemaan liittyykiin myös turvotusta, mutta kuitenkin vain harva kärsii lipo-lymfedeemasta.
Lipedeeman syntymekanismista ei ole varmuutta. Sen oletetaan liittyvän hormonaalisiin muutoksiin kuten murrosikä, raskaus tai vaihdevuodet. Lisäksi geneettisellä taipumuksella näyttää olevan merkitystä lipedeeman syntymiseen.
Parantavaa hoitoa ei ole. Kompressiotekstiilien aktiivisella käytöllä voidaan vaikuttaa oireisiin. Toimintakykyä ja elämänlaatua kohentava hoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain. Konservatiivinen hoito koostuu ruokavalio-ohjeistuksesta, kokonaisvaltaisesta fysioterapiasta, manuaalisesta lymfaterapiasta ja kompressiohoidosta.
Kompressiotekstiilien käyttö tulee aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Ccl I laakakudotuilla kompressiotekstiileillä. Myöhäisemmissä vaiheissa käytetään korkeampaa kompressioluokkaa, mikäli asiakkaan kompression sietokyky tämän sallii. Tyypillisimmin hoidossa käytetään kompressiosukkahousuja tai yhdistettynä kompressiohousuja ja -sukkia.
Kirurgisista toimenpiteistä rasvaimulla voidaan saada pysyviä tuloksia, mutta vaatii tuekseen oikeanlaisen kompressiohoidon. Sopivin kompressiotuotemalli arvioidaan ja valitaan Respectan klinikan asiantuntijan vastaanotolla yhdessä asiakkaan kanssa.
Amputaatiotyngän kompressiohoito
Raaja-amputoidun tyngän turvotuksen hoito on tärkeä osa amputaatiopotilaan hoitoa ja kuntoutusta. Tyngän kompressiohoidon tavoitteena on edistää tyngänverenkiertoa ja vähentää turvotusta.
Ennen ensimmäistä proteesia tynkää tulee valmistella proteesin käyttöönottoa varten. Tyngän turvotus tulee olla hallinnassa ja tilavuuden vaihtelu vakioitunut. Jos tyngän ympärysmitta vaihtelee, protetisointi vaikeutuu ja viivästyy.
Proteesin käyttöönoton myötä pystyasento ja tyngän kuormitus lisää tyngän aineenvaihduntaa ja nestekierto vilkastuu, ja yleensä tynkä supistuu. Mikäli kompressiohoitoa ei ole toteutettu onnistuneesti ja tyngässä on turvotusta, on riskinä tyngän ympärysmitan vaihtelu, jonka seurauksena proteesin istuvuus heikkenee ja käyttö vaikeutuu.
Mikäli estettä kompressiohoidolle ei ole, se voidaan aloittaa heti amputaation jälkeen. Kompressiohoito toteutetaan kompressiotynkäsukalla, kompressiosidoksella tai postoperatiivisella silikonilinerilla.
Kompressiohoito aloitetaan kompressiotynkäsukan käytöllä tai kompressiosidoksilla. Post-op linerin käyttö voidaan aloittaa aikaisintaan 5.–7. postoperatiivisen päivänä. Post-op linerilla on voimakkain tynkää muovaava vaikutus.
Amputaatiotyngän kompressiohoidosta löydät lisätietoa Respectan verkko-oppaasta Alaraaja-amputaation jälkeinen kompressiohoito.
Esteet kompression käytölle
Kompressiohoitoa ei tule käyttää, mikäli hoidolle on vasta-aiheita. Hoitava lääkäri varmistaa, ettei kompressiotuotteen käytölle ole vasta-aiheita.
Ehdottomia vasta-aiheita ovat keuhkopöhö ja merkittävä valtimoverenkierron vajaatoiminta. Ennen kompressiohoidon aloitusta hoitava lääkäri tekee potilaalle kokonaisvaltaisen arvioinnin, johon kuuluu pulssistatus ja ABI-mittaus eli alaraajavaltimoiden verenkierron perustutkimus.
Mahdollisia vasta-aiheita ovat lisäksi valtimoperäinen säärihaava, hoitamaton sydämen vajaatoiminta, akuutti tai märkivä ihotulehdus.
Ennen kompressiohoidon aloittamista on lääkärin myös syytä selvittää kompression käytön turvallisuus, mikäli turvotus ei laske yön aikana ja pysyy määrältään samanlaisena läpi vuorokauden.
Katso myös:
